Tuntuuko sinusta koskaan, että elämä on hyvä, vaikka se onkin paha?

Minusta tuntuu. Juuri nyt, niinkui kaikki olisi hyvin, kukat kukkivat ja aurinko paistaa.

Mutta mitä on todellisuus? Onko oikeanlaista todellisuutta olemassa? Jos kaikki ihmisten tekemä paha laskettaisiin yhteen kasaan ja poltettaisiin, palaisiko koko maapallo? Kaikki se, minkä eteen olemme vuosituhannet tehneet töitä, uurastaneet ja yrittäneet, olisiko se turhaa?

Välillä mietin, miksi me olemme täällä. Mikä etuoikeus meillä on on saada elää ja nauttia jokaisesta nousevasta aamusta, laskevasta illasta, merestä, taivaasta, kaikesta Luojan luomasta. Ja miksi me pilaamme sen? Mahdollisuutemme. Onko ihminen todella niin typerä ja heikko, että hukkaa tilaisuuden kokea elämä. Eikö nauttiminen olisi parempaa?

Eikö siitä saisi enemmän palkintoa?

Elämä opettaa, elämä ohjaa, elämä antaa ja ottaa. Niin se on, niin se tulee aina olemaan. Ei ole heikkous kokea kipua. Se on osa tätä kaikkea, iso osa meitä. Ilman kipua ei voi, eikä osaa, nauttia. Älkää pelätkö kipua. Sen pelkääminen sattuu vielä enemmän.

Älkääkä satuttako turhaan. Nauttikaa, kivusta, ilosta, surusta, rakkaudesta. Niin, sitä elämä on. Rakkautta. Rakastakaa, niin elämä palkitsee. Elämä on rakkaus.